Eetteri
Jesper Dolgov & Jussi Ronkainen
B-galleria
28.7.-14.8.2022
Eetterissä yhdistyvät kahden taiteilijan itsenäisesti tuottamat, mutta konkreettiseen vuorovaikutukseen asettuvat teokset. Dolgovin työt tuottavat tilaan valoa kun taas Ronkaisen valmistamat työt reagoivat valon jatkuviin muutoksiin. Vuoropuhelun myötä tilaan syntyy uudenlainen, liikehtivä, valokuvan olemusta pohtiva sommitelma.
Jälki avustaa mahdollisesti käsittämään, tai olemaan käsittämättä. Kummin vain. Olen ollut utelias siitä, minkälainen tämä käsittämään pyrkivä kohta itsessäni on.
Musta laatikko tallentaa tilan valoa kahden valoa aistivan sensorin avulla. Laatikon sisällä oleva mekanismi piirtää mitatusta valosta jälkeä laatikon sisällä olevalle valoherkälle paperille pistemäisen, mitatun valon mukaan kirkkauttaan säätävän valon avulla. Tallentunut jälki tulee näkyviin vasta, kun prosessi pysäytetään, laatikko avataan ja valokuva kehitetään.
Myös itsestäni johtuu säteilyä tilaan aallonpituuksilla, joita en kykene havaitsemaan. Näen asiat välien kautta, välillä loitontuen ja lähentyen.
- Jussi Ronkainen
Työskentelyni lähtökohtana on ollut kysymys valokuvan indeksisyydestä. Valokuva on ympäristöstä ja kappaleista heijastuneita valonhiukkasia absorpoituneena filmiin. Asetelmakuvissa esiintyvät erityismustat kappaleet ovat absorpoineet lähes kaiken siihen osuvan valon. Mitä kappaleet siis ovat valokuvalle, jos ne eivät jätä filmiin lainkaan jälkiä?
Mustat kappaleet keräävät ympäristöstään valonhiukkasia – energiaa. Ne täyttyvät esineistä, väliaikaisuuksista, minusta heijastuvilla fotoneilla. Yhdessä ympäristössään ne ovat jatkuvasti täynnä, valokuvassa kuitenkin ne näyttäytyvät tyhjinä, valokuvan antiteesinä. Täyden ja tyhjän raja on väräjävä tila, jossa valokuvan kankeus avautuu viuhkan lailla.
- Jesper Dolgov
Jesper Dolgov & Jussi Ronkainen
B-galleria
28.7.-14.8.2022
Eetterissä yhdistyvät kahden taiteilijan itsenäisesti tuottamat, mutta konkreettiseen vuorovaikutukseen asettuvat teokset. Dolgovin työt tuottavat tilaan valoa kun taas Ronkaisen valmistamat työt reagoivat valon jatkuviin muutoksiin. Vuoropuhelun myötä tilaan syntyy uudenlainen, liikehtivä, valokuvan olemusta pohtiva sommitelma.
Jälki avustaa mahdollisesti käsittämään, tai olemaan käsittämättä. Kummin vain. Olen ollut utelias siitä, minkälainen tämä käsittämään pyrkivä kohta itsessäni on.
Musta laatikko tallentaa tilan valoa kahden valoa aistivan sensorin avulla. Laatikon sisällä oleva mekanismi piirtää mitatusta valosta jälkeä laatikon sisällä olevalle valoherkälle paperille pistemäisen, mitatun valon mukaan kirkkauttaan säätävän valon avulla. Tallentunut jälki tulee näkyviin vasta, kun prosessi pysäytetään, laatikko avataan ja valokuva kehitetään.
Myös itsestäni johtuu säteilyä tilaan aallonpituuksilla, joita en kykene havaitsemaan. Näen asiat välien kautta, välillä loitontuen ja lähentyen.
- Jussi Ronkainen
Työskentelyni lähtökohtana on ollut kysymys valokuvan indeksisyydestä. Valokuva on ympäristöstä ja kappaleista heijastuneita valonhiukkasia absorpoituneena filmiin. Asetelmakuvissa esiintyvät erityismustat kappaleet ovat absorpoineet lähes kaiken siihen osuvan valon. Mitä kappaleet siis ovat valokuvalle, jos ne eivät jätä filmiin lainkaan jälkiä?
Mustat kappaleet keräävät ympäristöstään valonhiukkasia – energiaa. Ne täyttyvät esineistä, väliaikaisuuksista, minusta heijastuvilla fotoneilla. Yhdessä ympäristössään ne ovat jatkuvasti täynnä, valokuvassa kuitenkin ne näyttäytyvät tyhjinä, valokuvan antiteesinä. Täyden ja tyhjän raja on väräjävä tila, jossa valokuvan kankeus avautuu viuhkan lailla.
- Jesper Dolgov
